Tavoitteiden asettamiseen tarvitaan dataa
Työturvallisuus ja henkilöstön tyytyväisyys ovat edelleen yleisimpiä vastuullisuusmittareita johdon palkitsemisessa. Ympäristövastuun mittareiden käyttö johdon palkitsemisessa lisääntyy kuitenkin nopeasti.
Jotta voidaan arvioida, miten yritysjohto on onnistunut ympäristövastuuta koskevien tavoitteiden saavuttamisessa, tarvitaan vertailukelpoista tietoa.
On kova työ saada luotettavaa tietoa esimerkiksi siitä, mikä yrityksen hiilijalanjälki on globaalisti. Ennen kuin hiilijalanjäljestä saadaan luotettavaa tietoa, ei voida asettaa tavoitteita ja palkita niiden toteutumisen perusteella. Tämä on yksi suurimmista syistä siihen, että vaikka yritysjohdon palkitsemisen kytkemisestä vastuullisuuteen on puhuttu pitkään, niin palkitsemisohjelmissa ympäristövastuun mittareita on alkanut näkyä vasta hiljattain. Kestää oman aikansa saada prosessit kuntoon, jotta saadaan luotettavaa dataa, sanoo Tyyskä.
Sen arvioimiseksi, että oliko suoritus hyvä vai huono, tarvitaan vertailuarvo. Muuten ei voida mitata edistymistä eikä palkitseminen ole mielekästä. Tyyskä kertoo, että joissain yrityksissä ympäristövastuun kytkeminen palkitsemisohjelmiin on aloitettu kolmen vuoden pohjatyöllä. Ensin tavoitteeksi on asetettu hiilijalanjäljen pienentäminen ja ensimmäisenä vuonna huolehditaan siitä, että tarvittava data sitä varten on saatavilla. Seuraavana vuonna katsotaan, mikä yrityksen hiilijalanjälki on. Kolmantena vuonna lasketaan vähenemä hiilijalanjäljessä.
Tällä tavoin saadaan hiilijalanjälki mukaan palkitsemisen mittareihin ja sen käyttöönottoa voidaan kiihdyttää.
EU-taksonomia antaa työkaluja ympäristövastuun mittaamiseen
Tyyskä korostaa, että ennen kaikkea vastuullisuusmittareiden pitää olla yrityksen strategian mukaisia.
Riippuu yhtiön tavoitteista ja toimialasta, minkälaiset mittarit sopivat palkitsemiseen. Kaikille yhtiöille hiilijalanjälki ei ole paras mahdollinen mittari. Mittarien pitää myös olla sellaisia, että ne ovat pitkällä aikavälillä yhtiön ja sen omistajien edun mukaisia. Jos mittariksi valitaan ympäristövastuu, pitäisi ensin miettiä, miten se liittyy yhtiön liiketoimintaan.
EU-taksonomia tulee antamaan kehikon, missä voidaan esimerkiksi katsoa, kuinka suuri osa yrityksen liikevaihdosta on taksonomian mukaan vihreää.
EU-taksonomian käyttäminen palkitsemisen perusteena pitäisi olla hyvin suoraviivaista. Siinä on yksi mittarityyppi, mitä tulevaisuudessa tultaneen näkemään, sanoo Hannu Tyyskä.
Vastuullisuusmittareissa on eroja Pohjoismaissa
Ylimmän johdon palkitsemisessa ESG-mittarit ovat käytössä Ruotsissa ja Tanskassa melkein 40 prosentissa isoista pörssiyhtiöistä, kun Suomen osalta vastaava luku on 28 prosenttia ja Norjan 24 prosenttia. Tämä käy ilmi EY:n vastikään julkaisemasta pohjoismaisia palkitsemisohjelmia koskevasta Executive and board remuneration in Nordic countries -raportista.
Pohjoismaiden välillä on eroja myös itse ESG-mittareiden osalta. Suomessa kolme neljästä tutkimuksessa mukana olleesta yrityksestä on käyttänyt sosiaalisen vastuun mittareita, joihin kuuluvat muun muassa henkilöstön tyytyväisyys ja työturvallisuus. Ruotsissa taas muita Pohjoismaita suurempi osuus vastuullisuusmittareista liittyy ympäristöön. Ruotsissa ja Norjassa viidennes yrityksistä käytti ympäristömittareita.
Hannu Tyyskä huomauttaa, että Ruotsin osalta jopa yli kolmanneksesta ESG-mittareista ei tiedetä, mitä ne ovat. Suomalaisyrityksien osalta mittarit on raportoitu läpinäkyvämmin.
Se on yllättävää, koska Ruotsin large cap -yhtiöistä monet ovat todella isoja ja kansainvälisiä. Kansainväliset sijoittajat odottavat yhtiöiden raportoinnilta enemmän kuin vaikkapa suomalainen hallintokoodi vaatii, Tyyskä huomauttaa.
