Ruotsissa on alettu soveltaa niin sanottua taloudellisen työnantajan käsitettä vuoden 2021 alusta alkaen.
Taloudellisen työnantajan käsite tarkoittaa sitä, että työntekijän työnantajaksi verotuksessa katsotaan se taho, jota työntekijän työpanos hyödyttää, joka johtaa ja valvoo työtä sekä joka kantaa työskentelystä aiheutuvat kustannukset riippumatta siitä, mikä taho on työntekijän muodollinen työnantaja.
Mikäli Ruotsissa työskentelevän työntekijän taloudelliseksi työnantajaksi katsotaan ruotsalainen yhtiö, työntekijän palkkaa verotetaan Ruotsissa tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta ensimmäisestä päivästä lukien. Taloudellisen työnantajan käsitteen käyttöönotto merkitsee sitä, että Ruotsissa työskentelystä aiheutuu aiempaa useammissa tapauksissa työntekijälle verovelvoitteita Ruotsissa. Työntekijän verovelvoitteiden syntyminen taas merkitsee ulkomaisen työnantajan kannalta sitä, että sille syntyy Ruotsissa työnantajavelvoitteita. Työnantajavelvoitteet pitävät sisällään muun muassa velvoitteen rekisteröityä työnantajaksi Ruotsissa, sekä palkan raportointivelvoitteen ja veron ennakonpidätysvelvoitteen.
Ennen 1.1.2021 tapahtunutta muutosta Ruotsi noudatti niin sanottua muodollisen työnantajan käsitettä. Tällöin oli mahdollista, että vaikka työntekijän työpanos hyödytti paikallista, ruotsalaista yhtiötä, Ruotsissa työskentelystä saatua palkkaa ei tietyissä tilanteissa verotettu Ruotsissa, mikäli työntekijän muodollinen työnantaja ja palkanmaksaja oli ulkomainen yritys. Näin myös siinä tapauksessa, että palkkakuluja edelleen veloitettiin ruotsalaiselta yhtiöltä, joka näin kantoi työskentelystä aiheutuvan taloudellisen kustannuksen. Kun työntekijälle ei syntynyt verovelvoitteita Ruotsiin, myöskään ulkomaisella työnantajalla ei ollut verotukseen liittyviä työnantajavelvoitteita työskentelyn suhteen.
Esimerkki 1.
Vuonna 2020 suomalainen työntekijä Seija työskenteli suomalaisen työnantajansa projektissa Ruotsissa*. Suomen yhtiöllä oli Ruotsissa konserniyhtiö, jolta Suomen yhtiö veloitti maksamiaan Seijan Ruotsin työskentelyyn liittyviä palkka- ym. kustannuksia. Ruotsin työskentely- ja oleskelupäiviä kertyi Seijalle 165 päivää. Koska Seijan työskentely ja oleskelu Ruotsissa ei ylittänyt 183 päivää, Ruotsilla ei ollut oikeutta verottaa Seijan palkkaa. Asiaan ei vaikuta se, että palkkakuluja edelleen veloitettiin Ruotsin konserniyhtiöltä. Suomen työnantajalla ei ole Ruotsissa verotukseen liittyviä työnantajavelvoitteita Seijan työskentelyn vuoksi.
*Esimerkissä on oletettu, että projekti ja työntekijän työskentely eivät ole synnyttäneet Suomen yhtiölle kiinteää toimipaikkaa Ruotsiin.
Esimerkki 2.
Vuonna 2021 suomalainen työntekijä Kari työskentelee Ruotsissa suomalaisen työnantajansa palveluksessa. Karin suomalaisella työnantajalla on Ruotsissa tytäryhtiö, jonka hyväksi työskentely Ruotsissa käytännössä tapahtuu. Karin varsinainen Suomen työnantaja maksaa Karin palkan ja veloittaa kulut Ruotsin tytäryhtiöltä. Ruotsissa tehtävä työ hyödyttää Ruotsin tytäryhtiötä ja Ruotsissa työskennellessään Kari saa ohjeet työskentelyynsä Ruotsin yhtiön projektipäälliköiltä. Kari työskentelee Ruotsissa vuoden aikana 90 päivän pituisen jakson. Vaikka Kari katsotaankin Ruotsissa rajoitetusti verovelvolliseksi, koska Ruotsin tytäryhtiön katsotaan olevan tässä tapauksessa hänen taloudellinen työnantajansa, Ruotsilla on tällä perusteella oikeus verottaa Ruotsin työskentelyyn kohdistuva palkka. Verovelvollisuuden syntyminen synnyttää Karin suomalaiselle työnantajalle rekisteröitymis-, raportointi- ja ennakonpidätysvelvoitteet Ruotsiin.
Samaan aikaan taloudellisen työnantajan käsitteen käyttöönoton kanssa Ruotsissa on tullut myös 1.1.2021 alkaen voimaan ulkomaisia yhtiöitä, joilla ei ole Ruotsissa kiinteää toimipaikkaa, koskeva velvoite toimittaa ennakonpidätys Ruotsissa työskentelystä maksettavasta palkkatulosta paitsi taloudellisen työnantajan tilanteissa myös muissa tilanteissa, joissa työtä tehdään Ruotsissa. Ainoastaan tietyissä tilanteissa, joissa Ruotsissa rajoitetusti verovelvolliselle työntekijälle ei synny verovelvoitteita Ruotsissa, ennakonpidätysvelvoitteelta voidaan välttyä.
Lisäksi voimaan on tullut velvoite pidättää 30 %:n ennakkovero laskuista, jotka koskevat Ruotsissa tehtyä työtä, ellei suorituksen saaja ole rekisteröitynä paikallisessa ennakkoperintärekisterissä (class F tax / F-skatt).
Koska taloudellisen työnantajan käsitteen käyttöönotto sekä tiukentuneet ennakonpidätysvelvoitteet synnyttävät ulkomaiselle yritykselle aiempaa useammin velvoitteen työnantaja- ja/tai ennakkoperintärekisteröintiin sekä palkan raportointiin, tulevat Ruotsin veroviranomaiset aiempaa useammin tietoisiksi Ruotsissa toteutettavista projekteista ja toiminnoista. Ruotsin veroviranomaisilla on siten mahdollisuus seurata jatkossa entistä tarkemmin sitä, syntyykö ulkomaiselle yritykselle Ruotsiin niin sanottu kiinteä toimipaikka, joka tuo mukanaan mahdollisia yritysverovelvoitteita ja ilmoitusvelvoitteita ulkomaiselle yritykselle. Kiinteä toimipaikka tarkoittaa sellaista verotuksellista presenssiä, johon kytkeytyvät muun muassa edellä mainitut yritykselle aiheutuvat yritysvero- ja ilmoitusvelvoitteet.
Nämä Ruotsissa voimaantulleet muutokset tarkoittavat sitä, että yritysten kannattaa tarkistaa sekä nykyiset että suunnitellut Ruotsin toiminnot niin työnantaja velvoitteiden kannalta, kuin myös yritykselle mahdollisesti laajemmin syntyvien verovelvoitteiden kannalta.
